Koirat kommunikoivat keskenään käyttäen elekieltä ja
erilaisia signaaleja. Usein nämä eleet ja signaalit ovat niin pieniä ja
nopeita, että ne jäävät ihmiseltä näkemättä. Koirat käyttävät tätä
viestimiskeinoa myös ihmisen ja koiran välisessä ”keskustelussa”. Jos emme osaa
lukea näitä viestejä, teemme helposti virheitä myös koiraa kouluttaessa.
Ihminen voi oppia ”puhumaan
koiraa”. Mutta on myös muistettava,
että kaikki koiraihmiset , eikä ne kenellä ei ole koiraa ei osaa signaaleja
eivätkä ymmärrä niistä mitään. Siksi koiran omistajan tulee myös kouluttaa
koiransa niin että hän hallitsee koiransa tilanteessa kuin tilanteessa.
Peruskoulutus eli tottelevaisuuskoulutus (TOKO) näin ollen on minun mielestäni
SE AINUT JA OIKEA KOULUTUSMUOTO, muut ovat sitten ns. harrastusta….
1.
Yleensä kannattaa käydään läpi kaikki syyt miksi oma koira ei
mahdollisesti tottele tai opi asioita, joita sille yritetään opettaa. Mitkä
asiat vaikuttavat koiran oppimiseen, kuinka koira oppii ja miten se saadaan
nopeinten oppimaan ja toimimaan halutulla tavalla. Tavallisimmat syyt koiran
oppimattomuuteen eivät ole koiran tyhmyys tai haluttomuus oppimiseen, vaan
omistajan väärät koulutusmetodit ja väärän aikainen palkitseminen.
2.
Useimmiten koirien käyttäytymishäiriöiden syyt johtuvat
väärästä laumajärjestyksestä. Koira on perheen pomo, jonka alapuolella ihmiset
ovat. Järjestys voi olla myös sellainen, että ylimpänä on joku perheenjäsen,
toisena on koira ja vasta sen jälkeen tulevat muut perheenjäsenet, esimerkiksi
lapset, vaikka sen pitäisi olla niin että kaikki ihmiset ovat ensin ja koira
viimeisenä.
*Tällaisissa perheissä pentu on ollut usein kiltti ja
nopeasti oppiva, ongelmia alkaa karttumaan koiran varttuessa. Yleensä ongelmat
pahenevat vuosi vuodelta tai eri käyttäytymishäiriöt lisääntyvät pikkuhiljaa,
kunnes koira hallitsee koko perhettä ja sen elämää. Ongelmia syntyy omistajan
käyttäytyessä ristiriitaisesti, välillä mielistelemällä, välillä vaatimalla
tottelemista. Koiralle tulee stressiä ja sen täytyy tarkentaa asemaansa.
Rankaiseminen ei auta. Jos koira on ylimmäinen, se oppii taistelemaan vastaan
ja lopuksi ihminen joutuu käyttämään valtavan kovia otteita, saamatta
kuitenkaan koiraa alistumaan. Pahinta on koiran selätys. Ihmisen kääntäessä
koira väkisin selälleen, se tyytyy makaamaan siinä, mutta taistelu päättyy
ratkaisemattomana. Koiran alistuessa, se heittäytyy itse selälleen, ihminen ei
pysty "alistamaan" koiraa. Koiran kunnioitus ja johtajan paikka
täytyy ansaita, sitä ei voi väkivalloin ottaa.
3.
Dominanssihäiriöihin liittyy monenlaisia ongelmia;
muriseminen omistajalle, muille ihmisille tai koirille, perheenjäsenien tai
muiden ihmisten mahdollinen pureminen tai näykkiminen, totteleminen vain
silloin tällöin kun koiraa itseä huvittaa, merkkailu sisätiloissa, hyökkäilyt
tai rähjääminen ihmisiä tai toisia koiria kohti, polkupyörien tai autojen
jahtaaminen, muriseminen hoitotoimenpiteitä tehtäessä, remmissä vetäminen,
karkaaminen, ruuan kerjääminen tai varastaminen, omistajan ranteessa tai
vaatteissa roikkuminen, perheenjäsenien tai muiden ihmisten astuminen jne.
Ongelmana voi olla vain yksi asia tai samalla koiralla voi olla useampia
ongelmia.
*Koirien ei tarvitse olla johtajia.
Ne ovat tyytyväisiä ollessaan toisena, kolmantena tai vieläkin alempana
sosiaalisessa arvojärjestyksessä, mutta niille on tärkeää tietää, mikä niiden
asema perheessä on. Koiran elämä on paljon helpompaa, kun joku muu huolehtii
asioista ja vapauttaa ne tarpeettomasta vastuusta. Silloin koira voi olla vain
koira ja jättää kaiken muun omistajalle. Omistaja voi olla koiransa paras
ystävä, mutta ei tasavertainen sen kanssa.
*Johtajuusongelmat voivat näkyä myös
harrastuksissa. Agilityssä koiralla on kontaktiongelma, mikä johtuu siitä, että
koira kilpailee omistajansa kanssa. Tietysti on asia erikseen, jos koiraa ei
ole opetettu suorittamaan kontaktiesteitä oikein.
*Tottelevaisuudessa taas koira tekee
silloin kuin sitä huvittaa. Se ei tottele miellyttääkseen johtajaansa, vaan
useimmiten se "leikkii kuuroa", ei tottele, kiinnostuu kaikesta
muusta kuin omistajasta tai sitten tottelee pelkän pelon vuoksi.
*Monet ongelmat häviäisivät, jos
omistajat osaisivat käyttäytyä johdonmukaisemmin ja toimia koiran johtajana.
Johtajuusharjoituksista kehittyy helposti rutiineita, joihin ei tarvitse
erikseen uhrata aikaa.
Johtajuus ei missään tapauksessa
tarkoita koiran alistamista, ei mitään voimakeinoja eikä aggressiivisuutta
koiran koulutuksessa. Oikeanlainen laumanjohtaja saavuttaa muiden kunnioituksen
pelkällä olemassaolollaan, johdonmukaisella käyttäytymisellään ja luotettavuudellaan,
ei pelolla.
Koiran luottamusta on aina vaikeampi
saavuttaa koiran sen kerran menetettyä.
AHDISTUNUT KOIRA
Jotkut koirat näyttävän pelkäävän
kaikkea, aivan kuin pelko asuisi niissä. Ahdistuneisuus ei yleensä liity
tiettyyn esineeseen tai erityiseen ilmiöön, vaikka toiset tilanteet voivat
aiheuttaa enemmän ahdistuneisuutta kuin muut. Pelko puolestaan liittyy aina
johonkin esineeseen tai ilmiöön.
Ahdistunut koira vaikuttaa usein
rauhattomalta ja se on vaikea pysyä paikallaan. Se kuljeskelee ympäriinsä,
vikisee ja vinkuu ilman näkyvää syytä. Ahdistunut koira on myös liiallisen
herkkä, mikä johtuu siitä, että koira on koko ajan valmis pakoon tai
puolustautumiseen.
Ahdistuneisuus saa koiran reagoimaan
ahdistusta vähentävin reaktioin. Tällainen koira on niin myöntyväinen, että
sille on vaikea opettaa mitään. Kun sen pitäisi istuutua, se menee makuulle,
kun sen pitäisi mennä maahan, se näyttää siltä, kuin luulisi, että se hakataan
puolikuoliaaksi.
Näiden reaktioiden vuoksi koiraa ei
voi pakottaa tai rangaista, se vain lisäisi ahdistusta. Kovat otteet, mm.
koiran nostaminen taluttimella istumaan, lisää ahdistuneisuutta ja saa koiran
painautumaan entistä tiukemmin maahan. Omistajan pitää houkutella koira
istumaan makupalalla.
Varhainen sokki on tavallisesti syynä siihen, että koirasta
tulee ahdistunut pitkälle aikuisikään, mutta aiheuttajia voi olla paljon
muitakin. Syyt on selvitettävä huolellisesti, ettet yritä korjata vain oireita.
On hyvä huomioida erityisesti kivun ja hormonihäiriöiden aiheuttamat ilmiöt.
Jos syynä ei todennäköisesti ole kipu tai hormonihäiriö, anna
koiralle sokin jälkihoitoa ensin kuukauden ajan. Vältä aluksi niin paljon kuin
mahdollista kaikkea sellaista, mitä koira pelkää. Aloita sitten totuttamalla se
sellaiseen, mikä vaikuttaa vähiten pelottavalta. Älä pakota koskaan, vaan
yrittäkää harjoitella vähän joka päivä
Tavallisesti on kyse uroskoirasta, joka on aggressiivinen
toisia uroksia kohtaan, mutta nartutkin voivat olla aggressiivisia.
Aggressiivisuus vaihtelee uhittelevan jäykästä käyttäytymisestä
harkitsemattomiin hyökkäyksiin kaikkien koirien kimppuun.
Tällaista aggressiivisuutta
aiheuttavat tavallisesti useat syyt yhdessä. Voimakas sukupuolihormonituotanto
voi saada koirat muuttumaan hyökkääviksi toisia koiria kohtaan.
Kipu on tämän ongelman tavallinen
syy, varsinkin jos koira on hyvin aggressiivinen, hyökkää ottamatta selvää
toisen sukupuolesta ja iästä ja antamatta ensin uhkailemalla toiselle
mahdollisuutta alistua. Koiran kivun aiheuttama ärtymys purkautuu yksilöihin,
joihin se ei luota tai joita se ei kunnioita. Eli kannattaa käydä
eläinlääkärillä ja yrittää selvittää kivun syy (ulkoisesti; haava, tikku,
murtuma tms. sekä sisäisesti; syöpä, kasvain, tukkeuma suolistossa, vikaa
silmissä, tms. …)
Tavallinen syy on myös pentuiässä
saadut huonot kokemukset toisista koirista.
Yksi syy on myös se, ettei koira saa
kasvuaikanaan tavata toisia koiria ja oppia seurustelemaan niiden kanssa.
Koira, jota pidetään liikaa kytkettynä, tai pelkästään ihmisen kanssa tai
kasvattaja liian pienissä tiloissa ja muuten huonoissa oloissa eikä laske
tutustumaan toisiin koiriin, tulee turhautuneisuus pennulle.
Myös omistajan käyttäytyminen
saattaa lisätä huomattavasti aggressiivisuutta ja aiheuttaakin sitä. Stressi ja
ristiriitakokemukset voivat myös pahentaa ongelmaa.
Harjoitelkaa paljon irrallaan oloa
ja vähitellen myös luokse tuloa, paikalle jäämistä, ja "ei" -kieltoa
myös siten, että näköpiirissä on muitakin koiria. Harjoittelun tuloksena on
oltava, ettei koira mene koskaan toisen koiran luo ilman lupaa. Naksuttimet
eivät ole hyvä keino kouluttaa koiraa, siinä koira oppii vain äänen aiheuttaman
takia reagoinnin, entä sitten jos naksutin hajoaa, hukkuu ja tuleekin
äkkiarvaamaton tilanne !
Tavallisesti pyritään siihen, että
koira saadaan hyväksymään ja pitämään vieraista koirista. Jos kyseessä on
kuitenkin koira, joka hyökkää kaikkien näkemiensä koirien kimppuun ja saattaa
vahingoittaakin niitä vakavasti, on pyrittävä ensimmäiseksi poistamaan
taustalla piilevät syyt, kuten kipu, stressi ja hormonihäiriöt tai
mielenvikaisuus.
Toisille koirille aggressiivinen
koira kiihtyy joka kerta toisen koiran nähdessään. Se on stressireaktio. Sen
vuoksi on tärkeää työskennellä rauhallisesti ja yrittää rauhoitella koiraa,
aina kun se näkee vieraita koiria. Makupaloilla on rauhoittava vaikutus
stressireaktioon. Ala kehua koiraasi rauhoittavasti ja anna sille makupala
samalla hetkellä, kun se näkee toisen koiran ja ennen kuin se ehtii kiihtyä.
Mutta makupalakoulutuskin on pikkuhiljaa lopetettava, että koira huomaa että
oikea taito on se mikä koiralla kuuluu olla ja isäntä on se joka käskee.
Hierontakokeilla on saatu
kiinnostavia tuloksia. Tiettyjen paikkojen rauhoittava hieronta on muuttanut
koirien suhteet toisiin koiriin melkein normaaleiksi lyhyessä ajassa.
(itämainen eläinterapia)
On tavallista, että omistaja
tiukentaa otettaan taluttimesta ja jäykistyy nähdessään toisen koiran. Koira
tuntee sen heti ja se vaikuttaa siihen varmasti. Juuri taluttimen pitäminen
tiukalla laukaisee tappelun. Myös se on virhe, että syöksytään kahden
jännittyneen koiran luo ja yritetään estää tappelun syntyminen. Kun koirat
kuulevat omistajiensa tulon, niihin tarttuu heidän kiihtymyksensä, ja tappelu
alkaa!
Kun kaksi koiraa on iskenyt yhteen,
niitä ei saa alkaa lyödä, koska kivuntunteet kiihdyttävät tappelua. Yritä vetää
koirat erilleen hännästä ja takajaloista.
Opeta koirallesi jo alusta, että se
saa kulkea löysässä taluttimessa muiden ohitse. Jos pentuna vedät sen aina
kireälle kun menet toisten ohi, koirasi luulee että se vastaantuleva on uhka ja
sinä suojelet sitä, kun se kasvaa aikuiseksi se rupeaa suojelemaan sinua ja
hyökkää vastaantulevan päälle oli se sitten koira, auto, ihminen tai muu mikä
tahansa, missä sinä olet hihnan vetänyt tiukalle.
Koira haukkuu liikaa vieraita ihmisiä tai hyökkäilee heidän
kimppuunsa. Se ei myöskään kestä vieraiden katsetta.
Tavallisin syy on pentuiän pelko tai
varovaisuus, joka muuttuu täysikasvuisen koiran aggressiivisuudeksi.
Toinen syy on, että
reviirinpuolustusvietti on saanut kehittyä vapaasti omistajan puuttumatta
asiaan.
Joskus myös vieraat ihmiset
härnäävät koiraa, kun se on kytkettynä tai aidan takana Stressiongelmat
pahentavat tavallisesti koiran vihaa vieraita kohtaan.
Tämäntyyppinen aggressiivisuus
perustuu pelkoon. Koiralta puuttuu luottamus vieraisiin ihmisiin.
"Pelkoaggressiivisille"
koirille tyypillinen piirre on, että ne pitävät tavattoman paljon ihmisistä,
joihin ne oppivat luottamaan. Nämä koirat näyttävät tuntevan vain rakkauden ja
vihan - ei mitään siltä väliltä.
Opetuksen tarkoituksena on poistaa
aggressiivisuus totuttamalla koiraa luottamaan vieraisiin ihmisiin ja opettaa
koiralle, että vieraiden ihmisten kimppuun hyökkääminen on kiellettyä.
Apuna käytetään avustajia ja koiraa
kielletään reagoimasta aggressiivisesti ja sitä totutetaan luottamaan niin
moneen vieraaseen ihmiseen, että se alkaa yleistämään ja hyväksyy yhä useampia.
Opetus on siis samanlaista kuin vieraita ihmisiä pelkääville koirille.
Keskeytä heti mm. veden avulla
koiran vähäisimmätkin yritykset hyökätä avustajan kimppuun. Palkitse koira
runsaasti kehumalla, kun se pyrkii nuuskimaan avustajaa tai ottaa tältä vastaan
makupaloja.
Koira murisee, näykkii ja puree perheenjäseniä milloin
mistäkin syystä. Tavallisesti on miltei mahdotonta ottaa siltä jotakin pois,
kammata, nostaa tai rangaista sitä tai ylipäätänsä mitään, mikä on vastoin sen
omaa tahtoa.
Tällainen aggressiivisuus on hyvin
todennäköisesti kivusta johtuva ongelma. Seuraavat seikat lisäävät kivun
todennäköisyyttä:
* Myöhäinen alkaminen, koira on alkanut
tulla vihaiseksi täysikasvuisena
* Äkillinen alkaminen , ennen kiltti
koira on muuttunut "yhdessä yössä"
* Paremmat ja huonommat päivät,
jaksottaisia muutoksia, jotka viittaavat liikuntaelimissä oleviin kipuihin
* Provosoimaton aggressiivisuus,
koira tulee vihaiseksi ilman, että mikään ärsyttää sitä
Toinen tavallinen syy on, että
pentua häiritään usein, esim. silloin kun se haluaa nukkua tai syödä.
Ongelman aiheuttaja saattavat olla
myös omistajan ja koiran väliset ristiriidat. Jatkuva rähinä ja rankaiseminen
ja epäjohdonmukainen kasvatus voivat tehdä koirasta aggressiivisen
perheenjäseniä kohtaan.
Kivun todennäköisyys ongelman
aiheuttajana on suuri. Tarkkaile koiraa jatkuvasti ja etsi sairauden tai vamman
merkkejä. Myös eläinlääkärille vienti voi auttaa.
Lisäksi koiraa on opetettava
luottamaan perheenjäseniin. Opeta koiralle tottelevaisuutta päivittäin vähän
aikaa. Aloita varoen, ettei koira ärsyynny ja reagoi aggressiivisesti. Suorita
harjoitukset leikkisästi ja innostaen.
Aktivoi koiraa niin paljon kuin
mahdollista. Se poistaa mahdollisen ylimääräisen energian ja vahvistaa
itseluottamusta.
Aloita luottamuksen harjoittelu.
Totuta koira johonkin hoitotoimeen, johon se ei ole aiemmin suostunut, esim.
harjaaminen. Harjaa koiraa joka päivä hetkinen. Aloita harjaus siten, ettei se
kiusaa sitä, vaikkapa harjan selkäpuolta käyttämällä. Näin se tuntuu
hyväilyltä. Toimitus ei saa aluksi kestää muutamaa sekuntia kauempaa. Juttele
koiran kanssa koko ajan ja anna sille makupaloja.
Jos koira näyttää hampaitaan ja
murisee, et saa rangaista sitä. Se on luultavasti epävarma ja peloissaan. Ala
sen sijaan lohdutella sitä ja puhua sille ystävällisesti. Hyvä keino on
raaputtaa maata koiran edessä ja sanoa maanitellen: "Katsopas, mitä täällä
on." Pian koiran huomio kiinnittyy siihen ja se lakkaa murisemasta.
Koira haukkuu, ulisee, ulvoo, repii tavaroita ja pureskelee
hajalleen kodin sisustusta, kun se jätetään yksin.
Tämän ongelman syy on tavallisesti
voimakas riippuvuus perheenjäsenistä, mikä perustuu pentuiän turvattomuuteen.
Ilmiö on hyvin tavallinen koirilla, jotka ovat vaihtaneet kotia
täysikasvuisena.
Toinen tavallinen syy on se, että
koira on jätetty pentuna yksin liian pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Tai sitten
sitä ei ole lainkaan opetettu olemaan yksin. Vähemmän suoranainen syy, joka
usein pahentaa ongelmaa huomattavasti, on stressi - koiralla on joko liikaa tai
liian vähän virikkeitä.
Opetuksen tarkoituksena on ensi
kädessä poistaa stressitekijät ja sen jälkeen opettaa koira tuntemaan olonsa
turvalliseksi myös yksinollessaan. Koira totutetaan silloin lepäämään, mikä on
luonnollista.
Aloita kunnollinen
aktivointiohjelma, johon käytät paljon aikaa joka päivä ulkona ja sisällä.
Sitten voit alkaa opettaa koiraa olemaan
yksin pari sekuntia kerrallaan. Lähde koiran luota. Sano aina samalla tavalla,
esim. "Hei sitten - tulen pian." Mene parin askeleen päässä olevan
makupalalaatikon luo, ota namipala, palaa takaisin ja anna se koiralle. Toista
tämä harjoitus useita kertoja.
Kun koira pysyy rauhallisena
paikallaan ja odottaa makupalaa, voit siirtää makupalat kauemmaksi. Tee se
asteittain. Lopulta sinun on avattava ulko-ovi noutaaksesi makupalan.
Kun olet tehnyt sen muutaman kerran,
pue yllesi ulkovaatteet, ennen kuin avaat oven. Sen koira on aiemmin yhdistänyt
siihen, että lähdet kotoa. Sen vuoksi nyt voi aiheutua vaikeuksia. Opeta tätä
monta kertaa.
Kun koira selviää ulkovaatteistakin,
voit pidentää sen yksinoloa nopeampaan tahtiin. Vaihtele poissaoloaikoja. Älä
ole poissa niin kauan, että koira tulee levottomaksi. Harjoitelkaa joka päivä.
Jos koira alkaa vinkua, haukkua,
ulvoa tai ulista, et saa mennä sen luokse. Koira pitää paluuta palkkiona -
senhän ei tarvitse olla enää yksin. Odota niin kauan, että koira on hiljaa. Voit
itsekin aiheuttaa jonkin äänen, joka saa koiran hiljenemään ja hetken kuluttua
voit mennä sen luokse.
Koira ei päästä ketään lähelleen syödessään, eikä siltä voi
ottaa pois luita tai muita esineitä.
Koiraa on häiritty sen syödessä tai
jyrsiessä luita, tai sitä on rangaistu vahtimisesta tai murisemisesta. Kipu ja
kova nälkä ovat kaksi muuta yleistä syytä.
Koiran muriseminen tulkitaan väärin.
Luulemme, että koira on aggressiivinen, mitä se ei suinkaan ole. Se, että koira
murisee ruokakupillaan, ei tarkoita, ettei se kunnioittaisi isäntää tai
emäntää. Siltä puuttuu luottamus. Koira ei luota ihmiseen, joka tulee liian
lähelle ruokakuppia. Rangaistus ei lisää koiran luottamusta vaan vähentää sitä.
Opetuksen tavoitteena on saada koira
syödessään luottamaan ihmisiin. Sen on myös saatava syödä rauhassa.
Älä suutu, jos koira murisee. Ole
kuin et olisikaan kuullut murahtelua. Yritä haukotella pari kertaa. Haukottelu
on yleinen aggressiivisuutta hillitsevä tapa.
Helpoimmin opetus onnistuu
vaihtamismenettelyllä. Sinä saat esim. luun ja koira saa makupalan. Sitten voit
antaa luun takaisin. Pian koira oppii, ettei luuta viedä siltä pois, ja luottaa
sinuun.
Tässä on kysymys pelosta ilman suurempaa aggressiivisuutta.
Opetus koskee koiria, jotka pelästyvät nähdessään hieman vieraan ihmisen ja
yrittävät väistää tai piiloutua, kun joku haluaa tervehtiä.
Tavallisesti syynä on pentuiässä koettu sokki tai pelästyminen.
Liianvähäin rauha koiralle, eli kamala hälinä kokoajan koiran ympärillä ja
eläin ei pääse rauhoittumaan yhtään, vaan rupeaa pelkäämään ihmisiä moisesta
kiusanteosta. Vieläkin yleisempää on, ettei ihmisarat koirat olekaan erityisen
arkoja. Kaikki johtuu ihmisten vääränlaisesta ruumiinkielestä. Koirat reagoivat
siihen, että ihmiset käyttävät uhkauseleitä: tuijottavat silmiin, kulkevat
kohti, kumartuvat yläpuolelle ja paljastavat hampaansa.
Työskentelyssä on hyvä käyttää
avustajia ja oletetaan, että koira oppii tuntemaan tarpeeksi monta ihmistä, se
yleistää ja alkaa hyväksyä yhä useampia.
Koiralle esitellään aluksi
avustajia, jotka herättävät siinä vähiten pelkoa.
* Avustaja kyykistyy kylki koiraan
päin. Pää pois käännettynä. Ojennetussa kädessä on makupala.
* Avustaja on kyykyssä kasvot
koiraan päin, mutta katsoo muualle, ei koiraan.
* Nyt avustaja seisoo kylki koiraan
päin, pää pois käännettynä, makupala kädessä.
* Avustaja seisoo koiraan päin
kääntyneenä, juttelee sille ja kutsuu sitä nimeltä. Makupalaa ojentaessa hän ei
saa kumartua, vaan hänen on kyykistyttävä.
* Nyt koira on paikoillaan ja
avustaja tulee koiraa kohti, ei kuitenkaan suoraan, vaan suuntaa askeleensa
vähän sivuun. Avustaja pysähtyy koiran viereen, antaa makupalan ja jatkaa
sitten matkaa.
Kehu koiraa ylenpalttisesti kun se
on avustajan luona, mutta älä taputa sitä. Se saattaa olla niin jännittynyt,
että kokee sen kielteisenä. Koiraa ei saa missään nimessä pakottaa - se lisää
pelkoa!
Pelko ilmenee alistumisena tai voimakkaana pelkona, toisinaan
paniikinomaisena pakona koiran kohdatessa vieraita koiria.
Tavallisin syy on pentuiässä koettu sokki. Se voi johtua myös
nivel- tai lihaskivusta. Silloin koiraan voi sattua, kun se leikkii toisten
koirien kanssa tai Kennel olot
olosuhteet olleet huonot pentukasvatuksessa.
Työskentelyssä käytetään
avustajakoiria ja oletetaan, että koira oppii tuntemaan tarpeeksi monta
vierasta koiraa, se yleistää ja alkaa hyväksyä yhä useampia.
Koiralle esitellään aluksi muita
koiria, jotka herättävät siinä vähiten pelkoa.
Koira ei tottele, ja sitä on vaikea kasvattaa. Se on
itsepäinen ja sen kanssa on hankala työskennellä. Se tekee tavallisesti niin
kuin itse tahtoo.
Syynä voi olla puuttuva kunnioitus
sinuun johtajana. Paljon tietysti riippuu myös koiran omasta
persoonallisuudesta. Se on usein itsepäinen ja itsenäinen yksilö.
Tavallisin syy on kuitenkin stressi,
erityisesti vähävirikkeisyys. Koira pitää isäntää ja emäntää ikävinä. Koiran
kanssa puuhaillaan liian vähän, eikä sille juuri jutella.
Opetuksen tarkoituksena on vahvistaa
omistajan kunnioitusta rauhallisella ja ystävällisellä tavalla. Tarmokkaalla
aktivoinnilla luot hyvät suhteet koiraasi, jonka mielestä olet jännittävämpi,
kun keksit sille vaativaa tekemistä.
Opeta päivittäin lyhyitä aikoja
tottelevaisuutta. Ole entistä päättäväisempi ja kiitä innokkaammin koiraa
edistymisestä.
Aloita aktivointi. Kun olet ulkona
koiran kanssa, opeta se pitämään sinua silmällä. Tee nopeita pyrähdyksiä siitä
poispäin. Piiloudu välillä. Kun kutsut sen luoksesi, muista palkita sitä
tehtävällä. Sano vaikka "etsi avain". Joka kerta, kun koira katsoo
sinuun päin, palkitse sitä iloisella huudahduksella tai heittämällä sille lelu
tai makupala.
Puhu koirallesi paljon.
Koira on hermostunut ja säpsähtää äkillisiä ääniä, vaikkei se
olekaan muuten oikeastaan arka. Se on levoton, vaikuttaa liikatoimeliaalta, ja
se on vaikea olla hiljaa ja paikallaan pitkää aikaa. Se on alistuvainen, on
kuin se pelkäisi selkäsaunaa tai se osoittaa suurta herkkyyttä, jos sitä
nuhdellaan.
Hermostuneisuuteen ja
rauhattomuuteen voi olla monia syitä. Tavallisimpiin kuuluu kipu, varsinkin
pentuiässä koettu sokki, turhautuminen, ristiriidat ja stressi.
Alistuminen voi myös johtua siitä,
että koiraa on kohdeltu kovakouraisesti.
Opetuksen tarkoituksena on
rauhoittaa koiraa ja lisätä sen itseluottamusta. Etsi kivun oireita, koska kipu
on hyvin todennäköisesti yksi suurimmista syistä.
Mieti, mitä mahdollisia virheitä
sinä ja muut perheenjäsenet tekevät - ja korjaa ne.
Opeta koiralle itseluottamusta.
Yritä välttää kaikkea, mikä vaikutta koiraan masentavasti tai pelottavasti. Sen
pitäisi onnistua niin monessa asiassa kuin suinkin ja sillä pitäisi olla
hauskaa niin usein kuin mahdollista. Henkinen aktivointi on tehokas keino saada
koirasta itsevarma ja rauhallinen. Aktivoi koiraa joka päivä.
KARKAILEE ULKOILTAESSA, RYNTÄILEE
AJONEUVOJEN,
IHMISTEN JA ELÄINTEN PERÄÄN
Koira katoaa omille teilleen tai sitä ei saada pysähtymään,
jos se näkee jotakin, minkä perään se haluaa juosta.
Tavallisin syy on - omistaja itse. Koiran silmissä hän on
ikävystyttävä. Oletko innostava, kekseliäs, vilkas ja jännittävä?. Tai koiraa
on lenkitetty liian vähän ja sen kanssa
on leikitty liian vähän.
Opetuksen tarkoituksena on tehdä
omistaja aktivoinnin avulla koiran mielestä kiinnostavammaksi ja estää
kunnioittamisen avulla koiraa juoksemasta pakoon.
Aloita aktivointiopetus sekä kotona
sisällä että ulkona. Kun olette ulkoilemassa ja kutsut koiraa, sinun pitää
keksiä sille jokin hauska tehtävä. Koska koiralla on ylimääräistä energiaa, se
pitää niistä. Tee pitempiä lenkkejä tai lenkkeile lyhkäisempiä useammin.
Jos koira karatessaan katoaa
näkyvistä, saattaa auttaa, jos piiloudut joka kerta, kun se menee
ulkoillessanne yli kymmenen metrin päähän sinusta.
Jos koira on kova karkailemaan, sano
johdonmukaisesti "ei" tai "seis" kun koira menee sinusta
aluksi 4 - 5 metriä kauemmaksi.
Koira livahtaa pakoon kotoa, kun saa vain saa siihen
mahdollisuuden.
Koira on ikävystynyt! Lisäsyynä voi olla voimakas
sukupuolivietti. Koira karkailee rakkauden vuoksi. Jos koira on päässyt
karkailun makuun, se livistää heti, kun vain saa siihen mahdollisuuden. Tai
sillä ei ole tarpeeksi tekemistä.
Opetuksen tarkoituksena on aktivoida
koiraa kotona ja huolehtia siitä, että sillä on hauskaa.
Muista, ettei koira opi mitään, jos
sitä rangaistaan, kun se palaa kotiin. Joten koira on otettava vastaan
ystävällisesti ja iloisesti, olitpa miten kiukkuinen tahansa.
Aloita aktivointiohjelma ja toista
sitä mieluiten useita kertoja päivässä.
Koira haukkuu jatkuvasti tai erityisissä tilanteissa, esim.
autossa tai kun ovikello soi, nämä ovat tietysti ongelma kerrostalossa tai
rivi/paritalossa ja taajamassa asuvalle. Ensin kannattaa katsoa minkä koiran
hankkii esim. pystykorvat ovat normaaleja haukkuvimpia koiria, koska ne on aikanaan
vahtikoirina kotitiloilla ollutkin ja niiden pääsääntöinen tehtävä on ollut
haukkua kun joku tulee oli se sitten ihminen, eläin tai kone… mutta jokin muu
koirarotu joka ei ole ns. tarkoitettu haukkujaksi voi kokeilla alla mainittua
vaihtoehtoa.
Tavallisin syy ylenmääräiseen
haukkumiseen on koiran stressaantuminen, varsinkin vähävirikkeisyys. Se voi
myös pelätä vieraita ihmisiä tai olla heitä kohtaan aggressiivinen.
Reviirin puolustamishalu on samoin
tavallinen syy. Joskus narttujen haukkuminen lisääntyy valeraskauden aikana -
ne ilmeisesti luulevat, että niillä on pentuja puolustettavanaan.
Koira opetetaan lopettamaan
haukkuminen kiellosta ja haukkumaan hillitysti, kun siihen on aihetta.
Muista, että jos haukkumisen syynä
on pelko tai aggressiivisuus, opetuksessa on kiinnitettävä huomiota näihin
ongelmiin ensin. Haukkuminen on tavallisesti varoittavaa, hälyttävää toimintaa,
vaikka koira voi tietenkin haukkua myös ilosta!
Koiran on saatava haukkua! Reviirin
puolustaminen on yksi sen tärkeimmistä tehtävistä.
Aloita "henkinen"
aktivointi. Harjoitelkaa sitä muutaman kerran joka päivä, niin koira väsyy
kunnolla.
Yhdistä ovikello ja vieraan
tuleminen makupaloihin. Pane oven viereen koiranmakeislaatikko ja pyydä kaikkia
antamaan sisään tullessaan koiralle makupala. Kun koira haukkuu, et saa juosta
sen perään kiihdyttämään sitä huudoilla. Jää istumaan sohvalle. Älä mene
avaamaan ovea, ennen kuin koiran haukkuminen on hillitympää. Kun ovi avautuu,
tarjotaankin makupaloja...
Harjoittele jonkun perheenjäsenen
kanssa, joka soittaa ovikelloa. Anna koiran rynnätä ovelle. Mene rauhallisesti
sen perässä. Käske koira istumaan muutaman metrin päähän ovesta. Ellei se
tottele, vaan jatkaa haukkumista, lue "lakia" tai ruiskauta vettä.
Kehu sitä, kun se lopulta istuu melkein hiljaa ja kiltisti siinä mihin käskit
sen istua.
Avaa ovi ja valmistaudu ottamaan
kiinni koirasta, sillä se haluaa varmasti rynnätä ovelle kun se avataan. Sitä
se ei saa tehdä. Vasta kun henkilö on tullut sisälle, annat koiran mennä
tervehtimään tulijaa ja se saa samalla makupalan.
Jos autosi on farmari, poista
koiraverkko tai siirrä koira takapenkille. Verkon takana koira tuntee olevansa
itsevarma ja taas kun se on lähempänä isäntää/emäntää takapenkillä, se saattaa
olla rauhallisempi.
Toinen mahdollisuus on
"ei" -käskyn opettaminen. Ota koira joka päivä lyhyelle matkalle.
Kiellä, jos koira alkaa haukkua. Älä huuda, koska se vain kiihdyttää koiraa.
Koira saa luvan oppia kuuntelemaan. Kehu koiraa heti kun se vaikenee ja anna
sille makupala. Aja eteenpäin ja kehu koiraa koko ajan.
Älä unohda aktivoida koiraa kunnolla
joka päivä. Hyvin stressaantunut ja ylienerginen koira ei pysty hillitsemään
itseään tietyissä tilanteissa.
Koira hyppii ihmisiä vasten.
Useimmiten koira hyppii ilmaistakseen rakkautta ja iloa. Se
haluaa mieluiten ulottua suosionosoituksineen kasvoihin asti.
Tarkoituksena on opettaa koiralle
vaihtoehtoinen tervehtimistapa. Koiralle on luonnollista hyppiä kun se on
iloinen. Sille täytyy opettaa, mitä se voi tehdä hyppimisen sijasta.
Aloita näyttämällä, mitä koira saa
tehdä, eli vaihtoehtoinen tervehtimistapa. Käytä vaikka "Tervehdi
kauniisti", joka tarkoittaa samaa kuin istu. Pitää makupalaa aivan koiran
pään yläpuolella, jolloin se automaattisesti istuu.
TALUTTIMESSA VETÄMINEN
Koira vetää kovasti taluttimessa, vaikka yrität sinnikkäästi
saada sen lopettamaan kiskomisen.
Tavallisin syy lienee se, että koiralla on liian vähän
tekemistä, ja ettei sitä ole heti alusta alkaen opetettu kulkemaan kiskomatta.
Koiraa ei saa käskeä
"seuraamaan" liian usein. Vaan esim. kadun yli, ihmisten ohi jne.
Muutoin koiran on saatava pysähdellä ja nuuskia ja ulkoilun on oltava koiran
parhaaksi.
Seiso paikallasi ja ala kehua niin
koiraa innokkaasti, että se katsoo sinua iloisena. Lähde kävelemään kehuen
koiraa koko ajan. Heti kun koira alkaa vetää, sano "ei". Ellei koira
tottele, mene sen eteen ja "lue lakia".
Toinen tapa on pysähtyä aina, kun
talutin kiristyy.
Neuvoja ja opastuksia on varmasti
yhtä monta kuin on neuvojaakin. Nämä neuvot ovat ohjeellisia, eivätkä
välttämättä ainoita oikeita. Perehdy neuvoihin ja sovella niitä koirallesi
sopivaksi.
Terveisin;
Eläinterapeutti
Satu Löppönen
ja muut koira-alan kollegat
